Poliisilehti 3/2005

Poliisin laillisuusvalvontaa terävöitetty

Poliisin ylijohto tehosti laillisuusvalvontaansa viime vuoden aikana lukuisin toimenpitein.  Näistä keskeinen parannus on marraskuussa käyttöön otettu salaisten pakkokeinojen keskitetty asiankäsittelyjärjestelmä SALPA.

- SALPA-järjestelmään on keskitetty sekä poliisi- että pakkokeinolain mukaiset salaiset pakkokeinot sekä erikseen määritellyt tiedonhankintamuodot, sisäasiainministeriön poliisiosaston poliisiylitarkastaja Robin Lardot kertoo.
Keskusrikospoliisin ylläpitämä SALPA-järjestelmä muun muassa yhtenäistää toimintatavat, opastaa käyttäjäänsä sekä mahdollistaa reaaliaikaisen valvonnan hallinnon sisällä. SALPA on Lardotin mukaan erittäin tehokas ja kansainvälisestikin ainutlaatuinen järjestelmä.
Aikaisemmin käytännöt olivat melkoisen kirjavia.

- Osaaminen tiettyjen pakkokeinojen ja tiedonhankintamenetelmien käytössä on ollut puutteellista. Myös lainsäädäntö on ollut sekavaa ja vaikeasti tulkittavaa. Säännöksiä on ollut viidessä eri laissa ja osittain päällekkäin.  Koska hakija on ollut epävarma, hän on saattanut pyytää samoja tietoja usealla eri perusteella, Lardot kertoo.

Objektiivista ja avointa

Lardotin mukaan aikaisempi sekavuus haluttiin siivota kerralla. Operaattoreilta pyydettiin viime helmikuussa vuosilta 2003 ja 2004 sellaiset poliisin tekemät tiedonhankintapyynnöt, joita teleyritykset eivät toteuttaneet virheellisyyksien tai puutteellisuuksien takia. Nämä noin 300 pyyntöä toimitettiin tutkittaviksi valtakunnansyyttäjänvirastoon.

- Halusimme toimia mahdollisimman objektiivisesti ja avoimesti. Yksikään tapauksista ei ole johtanut esitutkintaan. Joitakin on vielä tarkemmin arvioitavina, Lardot sanoo.

Virheellisyydet eivät liittyneet ns. koviin pakkokeinoihin, telekuunteluun tai tuomioistuimen päätöksellä tehtävään televalvontaan. Epäkohdat koskivat pääosin poliisin tiedonsaantioikeuksilla saatavaa tietoa poliisilain ja sähköisen viestinnän tietosuojalain perusteella.

Selvityshanke tiedonhankinnasta

Sisäasiainministeri esittää lähiaikoina, että oikeusministeriö ottaisi vetääkseen selvityshankkeen, jossa käydään läpi rikosten paljastamiseen ja selvittämiseen tähtäävään tekniseen tiedonhankintaan, valeostoihin, peitetoimintaan ja televalvontaan ja telekuunteluun liittyvät valvonta- ja oikeusturvajärjestelmät.

Valeoston ja peitetoiminnon valvontaan on asetettu ohjausryhmä. Poliisilakiin on valmisteltu muutosta, jotta ohjausryhmään voisivat osallistua edustajat myös oikeusministeriöstä ja syyttäjälaitoksesta.

Poliisin tekemiksi epäiltyjen rikosten tutkintajärjestelmien kehittämistä on selvitetty yhdessä valtakunnansyyttäjänviraston kanssa. Tästä on Lardotin mukaan tarkoitus lähiaikoina laatia ehdotus.

- Selvitysmies Jaakko Jonkan esittämistä vaihtoehdoista todennäköisin lienee malli, jossa lääneittäin määritellään tutkintaa johtavat syyttäjät ja näiden käytössä olevat tutkintaresurssit. Toukokuun loppuun mennessä myös pohditaan, miten syyttäjät voitaisiin kytkeä mukaan putkakuolemien selvittämiseen.

Selvitys pakkokeinoista

Sisäasiainministeriö antoi huhtikuun lopussa eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittaisen kertomuksen salaisten pakkokeinojen käytöstä. Sen mukaan salaiset tiedonhankintakeinot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ja lukuisissa tapauksissa ainoiksi mahdollisiksi keinoiksi paljastaa ja selvittää törkeitä rikoksia. Telepakkokeinojen käytön merkitys kahdessa tapauksessa kolmesta on ollut ratkaiseva tai tärkeä.

Vuoden 2004 alusta voimaan tullut pakkokeinolain osittaisuudistus laajensi telekuuntelun ja televalvonnan käyttöalaa uusiin rikosnimikkeisiin. Tämä on osaltaan johtanut siihen, että poliisi on käyttänyt sekä telekuuntelua että televalvontaa entistä enemmän muiden kuin törkeiden huumausainerikosten selvittämiseen. Niissä telepakkokeinojen osuus on selvästi vähentynyt. Uusista rikosnimikkeistä telekuuntelua käytettiin eniten törkeiden vahingontekojen selvittämiseen ja televalvontaa käytettiin eniten selvitettäessä lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.

 
Käsikirja selkeyttää tiedonhankintaa
 
Poliisin tiedonhankinnasta teleyrityksiltä on tehty käsikirja. Käsikirjassa selvitetään tiedonhankintaa teleyrityksiltä koskevien säännösten sisältöä, keskinäistä suhdetta ja soveltamisalaa sekä luodaan yhtenäiset suositukset  menettelytavoista eri tiedonhankintatilanteissa.
Käsikirjan laati työryhmä, jossa oli mukana poliisin lisäksi tulli, tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry sekä palvelujen tuottajista Finnet verkot Oy, Elisa Oyj ja TeliaSonera Finland Oyj. Työryhmä luovutti käsikirjan sekä muistion kehittämistarpeista ministeri Kari Rajamäelle 6.4.

Työryhmän puheenjohtaja poliisiylitarkastaja Robin Lardot pitää virkamiehistä ja palvelujen tuottajista kootun työryhmän työtä erittäin antoisana ja opettavaisena.

Valmiita lomakkeita 

Samaa mieltä on toimitusjohtaja Reijo Svento FiComi ry.stä. Hänen mukaansa käsikirja on enemmän kuin tarpeeseen myös operaattoreille. Hän antaa suuren arvon SALPA-järjestelmälle, josta löytyy muun muassa valmiit lomakkeet tiedonhankinnan hakua varten.

- Tämä helpottaa operaattoreiden työtä suuresti. Aikaisemmin saattoi pyyntöjä tulla paperilappuselle kiireessä kyhättyinä, hän sanoo.
Tiedonhankinta teleyritykseltä –käsikirjaa on jaettu kentälle palvelujen tuottajille sekä niitä tarvitseville poliiseille.