Poliisilehti 2000/5

Vuoden poliisi

- Poliisin valvonta on ehdottomasti nopein tapa vaikuttaa vesiliikenteen onnettomuuskehitykseen. Kiinnijäämisen pelko ryhdistää kummasti, sanoo vuodesta 1987 venepoliisina liikkuvassa poliisissa toiminut vuoden poliisi, ylikonstaapeli Tapani Saarinen.

Hän pitää hukkumiskuolemia vesiliikenteen suurimpana riskinä. - Pohdittaessa noin 100-150 ihmisen mahdollisuuksia säilyä hengissä voidaan mielestäni jo puhua ongelmasta. Suurin osa hukkumisista on turhia kuolemia, jotka voitaisiin välttää normaalilla huolellisuudella.

Asian ydin on Saarisen mielestä veneilijöiden piittaamaton asennoituminen pelastusvälineiden käyttämiseen pienveneissä, suomalaisten alkoholin käyttötavat ja kiikkerä veneilykalusto.
- Parhaillaan käynnissä olevan vesiliikenteen onnettomuustutkimuksen yhteydessä on tullut esille muutamia tapauksia, joissa vene on todettu yllättävän kiikkeräksi. Näyttää siltä, että Suomessa on käytössä vielä runsaasti vanhaa, kiikkerää kalustoa.
- Lainmuutoksen jälkeen veneissä on pääsääntöisesti ainakin muutamia pelastusliivejä, mutta ne on yleensä pakattu huolellisesti säilytysbokseihin tai jopa lukkojen taakse, jolloin niitä on mahdotonta saada käsille onnettomuustilanteissa. Veneen kaatuessa on aivan sama, ovatko liivit mukana vai ei, jos ne eivät ole päällä.

Lähes poikkeuksetta vesiliikenteessä hukkunut olisi pelastunut tai ainakin hän olisi saanut lisäaikaa ja mahdollisuuden pelastua, jos pelastusliivit olisivat olleet päällä.

Viina ei sovi vesille

Alkoholi on usein mukana hukkumiskuolemissa, jotka tapahtuvat monesti sellaisilla vesialueilla, joilla ei ole lainkaan tai vain satunnaisesti todellista poliisin valvontaa.
- Kokemukseni perusteella esimerkiksi Pirkanmaan alueella Näsijärven vesistössä, jolla tiedetään valvontaa olevan, kipparit kuljettavat veneitään ohuita siivuja maistelleina ja promillet pysyvät yleensä alle säädetyn. Mutta vesistöissä, joissa valvontaa ei ole tai on huomattavan harvoin, kuten pienemmissä järvissä tai merenlahtien poukamissa, ovat kuljettajien maistiaissiivut paksumpia.

Saarinen onkin sitä mieltä, että päättäjienkin väläyttämät promillerajojen laskut ja veneajokortit eivät yksinään paranna turvallisuutta vesillä, vaan valvontaa on lisättävä jo yleisen uskottavuuden vuoksi.
- Yksi tapa lisätä valvontaa on yhdistää viereisten kihlakuntien tai yksiköiden henkilöstövoimavaroja yhteispartioksi. Näin saadaan veneet liikkeelle huomattavasti useammin ja suhteellisen pienin ponnistuksin sekä kustannuksin. Tällöin tulee myös huomioitua paremmin se ammattitaito ja paikallistuntemus, joka vesillä liikkumisessa vaaditaan poliisitehtävissä.

Saarisen mielestä valvontatapahtumissa pääpainon tulee olla turvallisuudessa, eli kuljettajien alkoholinkäytön, pelastusvälineiden ja itse veneiden turvallisuusseikkojen valvonnassa.
- Vesiliikenteessä myös tiedottamisella on merkittävä tehtävä. Venekursseilla annetaan perusvalmiuksia tiedottamisesta. Niin paikallisesti tärkeistä asioista kuin valtakunnallisista kampanjoistakin pitäisi tiedottaa paikallisesti.

Venepoliisin työ kysyy taitoa

Pirkanmaalla poliisivene lasketaan vesille heti jäiden lähdön aikoihin, yleensä äitienpäivän tienoilla. Varsinainen sesonki alkaa vasta kesäkuun puolivälin tienoilla ja jatkuu koulujen alkamiseen saakka, elokuun alkupäiviin. Elokuun loppupuolella on vielä lyhyt sesonki sorsastuskauden alkaessa. Poliisivene pidetään kuitenkin hälytysvalmiudessa jäiden tuloon saakka, ja nostetaan vasta viimeisten joukossa telakalle.

Suurimpia poliisin työllistäjiä ovat juhannuksen aika ja elokuiset noitakäräjät, joihin yleensä suuri joukko Näsijärven veneilijöitä suunnistaa. Myös muissa vesistöissä järjestetään vastaavanlaisia yleisötapahtumia, joissa venepoliisilla on työsarkaa. Saarista huolestuttaa mm. suosittuihin uistelukilpailuihin liittyvä alkoholin käyttö.

Poliisin venekoulutuksessa lähtökohtana on luoda valmiuksia käytännön työn mahdollisimman järkevään ja turvalliseen hoitamiseen. Koulutuksessa painotetaan vesiliikenteeseen liittyvän lainsäädännön tuntemuksen lisäksi poliisiveneen asianmukaista ja turvallista kuljettamista, valvontataktiikan ja pelastustyön osuutta.

Saarisen mukaan venepoliisin työ on erittäin vaihtelevaa. - Olosuhteet ovat toisinaan sellaiset, että partiolla on täysi työ saada pidettyä itsensä veneessä ja huolehtia työturvallisuudesta. Silti pitää pystyä toimimaan varsinaisessa työtehtävässä esimerkiksi muita autettaessa. Valmiuksia työhön ei saa muutoin kuin niitä harjoittelemalla.
- Veneily ja luonnossa liikkuminen on ollut lähellä sydäntäni niin kauan kuin muistan. Ajan kun saisi riittämään, olisin vesillä enemmänkin, tosin ilman moottorin apua, sanoo Saarinen.
- Melonta pitkin Kangasalan kauniita vesistöjä on mieltä ja kuntoa kohentava harrastus, jota harrastamme koko perheen voimin. Mielestäni se on siinä mielessä hieno harrastus, että siinä kuljetaan etuperin ja nähdään tulevia maisemia, toisin kuin soutaessa, jossa katsellaan taaksepäin menneitä.